Pakkaamisesta pitävät vanhempani pääsivät reilu viikko sitten mielipuuhaansa ja lastasivat automme takakontin täpötäyteen tavaraa, minkä jälkeen ahtauduimme kummien kera sisään ja käänsimme nokan kohti etelää. Siitä tulikin mieleen, että isistä on tullut oikea bangkokilaiskuski – vasenta kaistaa ajellaan niin kuin siinä ei mitään outoa olisi, u-käännökset sujuvat kuin vettä vaan ja vilisevään liikenteeseen tungetaan väkisin mukaan joskus jopa siinä määrin, että toiset autoilijat soittavat torvea kuninkaan kiellosta huolimatta. Hyvä isi! Keskellä moottoritietä u-käännöksiin ja läpi kivitalon ajamiseen kehottava sekä oikean ja vasemman tyystin sekoittava navigaattori joutaakin romukoppaan. Mutta asiaan. Muutaman tunnin makoisien unien jälkeen saavuimme pranburilaiseen merenrantakohteeseen neljän päivän minilomalle. Otin ansaitusta lomasta kaiken irti: uida pulikoin käytännössä omissa uima- ja porealtaissamme minkä ehdin, testasin leikkipaikan keinuja, tutkin muurahaisia ja hiekkarannan vilkkaasti liikkuvia pikkuruisia rapuja ja maistelin paikallisia herkkuja lähiravintolassa.
Täytyy sanoa, että aamuisin oli huomattavasti mukavampi herätä naapurin lehmien ammuntaan kuin tavanomaiseen ilmajunan kolkkeeseen. Lehmät näyttävät sivumennen sanoen olevankin kyseisen paikkakunnan nähtävyys ja ainakin kummitäti tuntui olevan vaikuttunut nähdessään lehmän pissalla auton lavalla keskellä kaupunkia. Maaseudun rauha oli siis Bangkokin hulinan jälkeen tervetullutta vaihtelua etenkin kun edellisestä lomasta Pak Chongin kansallispuistossa oli jo aikaa. Sillä kertaa isi oli muuten jostain syystä ottanut kaikki työkaverinsa mukaan ja leikki heidän kanssaan suurimman osan ajasta. Onneksi myös äiti ja minä saimme olla mukana piilottamalla uima-altaisiin leluja, joita muut sitten illan pimetessä sieltä kilvan etsivät. Joku suunnistus kuulemma.
Niin se vaan ikä alkaa painaa! Päätin ottaa pienen varaslähdön ja järjestin lauantaina pippalot lähestyvien yksivuotissynttäreitteni kunniaksi. Vaikka pieniä ihmisiä edusti ikävien sairastumisten ja sattumien vuoksi vain 2,5-kuukautta vanha Amilia, juhlat olivat kerrassaan erinomaiset. Kummit kunnioittivat korkeaa ikääni minulle omistetulla itse sanoittamallaan sambarytmisellä laululla ja muidenkin vieraiden lahjat olivat mahdottoman mukavia, vaikka erään vieraan suunnittelema vaaleanpunainen mekko vaihtui viime hetkellä keiloihin ja jalkapalloon. Kaunis nimeni kun on täkäläisille hieman hankala: jotkut se saa pitämään minua tyttönä, kun taas lopuille sen kirjoitusasu tuottaa hankaluuksia. Uimakoulun diplominkin sai joku Alexsis, vaikka minä suoritin ensimmäisen vaiheen läiskytykset, polskinnat ja sukellukset erinomaisesti. Mutta synttäreiden tunnelmaa ei pilannut edes se, että minua sylissään pitelevä ja innoissaan kynttilää sammuksiin puhkuva äitini unohti antaa minulle kakkulapion ja jouduin siksi aloittamaan syntymäpäiväkakun kahmaisemalla siitä aimo annoksen mustikkaa ja kermavaahtoa paljain käsin. Nam – tiedänkin mitä syön tästä lähtien joka päivä, yhdessä suklaakakun kera.
Täällä eletään mielenkiintoisia aikoja, kun hallitusta pyritään sysäämään vallan kahvasta sivummalle ja mielenosoitukset ovat reipasta kansalaisaktivismia, johon kuuluu poliisijoukkojen harhauttaminen ja jo mainittu kissa sekä toistaiseksi mainitsematon hiiiri -leikki. Jään tarkkailemaan tilannetta hieman etäämmältä, eikä kotipuolessa olekaan yhtään rauhatonta.
Nyt on aika vetäytyä kauneusunille, jotta olen oikein edustavassa kunnossa suunnatessani huomenna kohti synnyinmaatani. Siellä nähdään!
Tällä Aleksis. Bangkokin Aleksis, Bangkok.
